Cochinin biennaali - taidetta kansalaisille

Katkahalistan on kiistatta paras paikka Intiassa harrastaa monikulttuurisia aamukävelyjä. En ole tosin testannut vielä ihan kaikkia Intian kävelyreittejä. Yhtä kaikki, jos tarvitset yhden lisäsyyn vierailla Kathakalistanin virallisessa pääkaupungissa Fort Cochinissa (se epävirallinen pääkaupunki on muuten Mattancherry), niin tässä se on: COCHIN MUZIRIS BIENNALE 2014.

Cochinin biennaali järjestetään tänä talvena toista kertaa. Eka biennaali kaksi vuotta sitten oli menestystarina. Se oli istutettu luontevasti paikalliseen maaperään. Esimerksi ystäväni Mohamad Alin kotiovelta oli lähimpään näyttelytilaan 35 metriä. Kansainvälisyys oli paikallista ja toisinpäin. Mikä parasta, pääsylippujen hinnat olivat sen verran kohtuulliset, että sangen monille kathakalistanilaisille tarjoutui mahdollisuus osallistua rientoihin. Ja näin he myös tekivät.

Tämän talven biennaalin julistetaan olevan "kansan biennaali". Hyvä näin. Se sopii Intian hyvinvoivimpaan osavaltioon, joka on maan ykkönen miltei kaikilla elämänlaadun mittareilla rankattuna.

Valitettavasti Keralan media elämöi liki pelkästään sillä, moniko Bollywoodin, Mollywoodin tai Kollywoodin tähtisäde on jo ehtinyt käydä näyttäytymässä paikan päällä. Edellämainitusta huolimatta tai oikeastaan juuri siksi, eksykää ihmeessä paikalle, mikäli suuntaatte Intiaan talvella. Ja älkääkä unohtako aamukävelyitä!

Häähullu Intia

Lienette kuullut millainen on meininki intialaisissa häissä.

En voi luvata teille, että pääsette Riskimatkalla intialaisiin häihin (useimmiten ollaan päästy rientoihin mukaan, mutta hääalbumeita saatte takuulla selailla.

Intia on maailmanennätysten luvattu maa. Maalla on eniten kriketinpelaajia, Shakespeare tutkijoita, rautatieläisiä (rautatieministerin salkku on painava) ja järjestetyissä avioliitoissa eläviä ihmisiä. Koska Intia on maailman ylivoimainen ykkönen myös hääalbumien määrässä, Riskimatkojen seitsemältä käynnistyvät aamukävelyt venyvät helposti.

Näin se toimii: Vanha tai uusi tuttumme herra X kutsuu meidät kotiinsa puolivälissä Palace Roadia. Rouva X:n valmistaessa teetä, herra X kaivaa albumin esiin. Koska intialaisissa häissä piisaa väkeä, jo riittävän kohtelias turistiluokan katselmus ottaa aikansa, mutta se kannattaa aina. Albumimatkat ovat nimittäin antoisa tapa hieroa tuttavuutta intialaisten kanssa. .

.

Yleisöluentoja Työväenopiston kautta

Tällaista matkamuonaa on tarjolla tiedonjanoisille:

Tiedoksi eksymisen estämiseksi, että Stoa sijaitsee Itäkeskuksessa ja Kanneltalo sijaitsee Kannelmäessä heti aseman vieressä.
.

Viides vuodenaikani

On tullut aika siirtyä Keralaan. Pakkaan juuri tuliaisia. Roolitus on selvä: evp. salakuljettaja Ali saa 1960-luvulta olevan rautaisen kompakti kameran ja rotanmyrkkyä eli Vana Tallinn likööriä. Hänen vaimonsa Neebu saa vahakankaita ja lajitelman kynttilöitä. Useimmat tutuistani joutuvat tyytymään hapankorppuihin ja mustaleimajuustoon. Basaarikadun lapsille vien Tallinan toreilta ostamiani valkovenäläisiä ja ukranalaisia makeisia.

Ryhmäni saapuu Intiaan vasta pari viikkoa jälkeeni, joten ehdin hoitaa matkameiningit valmiiksi perusteellisesti. Ai niin muuten, Riskimatkoilla on uusia mainoskortteja, joista yhdessä komeilee kukas muu kuin Mohammed Ali.

Kuvassa ystäväni pyöräilee lempipyörällään, jota hän ei vuokraa saati myy kenellekään. Ostotarjouksia nimittäin tulee liki päivittäin. Alin ylpeys on alunperin saksalainen, mutta siihen on käytetty osia monista tunnetuista pyörämerkeistä.

Tiesittekö muuten, että Sirkus Sariola on kotoisin Keravalta. Kuulemma takavuosina yksi sirkuksen norsuista karkasi. Onneksi se saatiin kiinni ennen kuin se jäi junan alle. Sanomattakin lienee selvää, että kyseinen dumbo oli kotoisin Keralasta.

Tämän jutun ehkä jo tiesitte, mutta tätä seuraavaa ette takuulla tienneet. Kun Sirkus Sariola tuli Uuteenkaupunkiin, sisarukseni ja minä saimme aina ilmaiset liput. Ai miksikö? Koska norsujen heinät haettiin meidän navetasta.

Palaan Keralasta kotomaahan maaliskuun puolivälissä. Pyrin vaivaamaan teitä blogeillani sitä ennen. Jos satutte piipahtamaan Keralassa, tavoitatte minut maallikkosaarnaaja Antonyn talon yläkerrasta Porvarikadulta (Burgher street). Paikka sijaitseee vastapäätä Monte Carlo ruutarharavintolaa, jossa kaurapuuro maksaa liki euron.

.

Mitä Intiaan sopii viedä tuliaisiksi?

Tämä on asia, jota minulta udellaan alwariinsa, jopa googlen kautta.

Kaikki sellaiset tuliaiset ovat hyviä, joihin voi kytkeä tarinaa Suomesta. Tuliaislaukkua pakattessa on muistaa, miten ristiriitainen äärimmäisyyksien suurvalta Intia on niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin. Kanslaisjärjestöjen lapsille tuodaan koulutarvikkeita. Globaaliin keskiluokkaan kuuluville liiketuttaville viedään suomalaisia käsitöitä ja muistoesineitä.

Hapankorput ovat olleet oma suosikkini jo vuosien ajan. Ystäväni tohtori "Knick Knack" Delhistä kutsuu naapurinsa ja ystävänsä kauempaakin jyrsimään niitä kotiinsa. Päälle laitetaan yleisimmin mustaleimaa tai ruotsalaista Präst-juustoa. Keralassa korppujen päälle toivotaan liettualaista naudanliha salamia (sitä saa ostaa virolaisista kaupoista, joita suomalaiset miehittävät) ja virolaista hirvimarkkaraa.

Räätälöidyt tuliaiset ovat aina paikallaan, kun on kyse tutuista: Ystäväni ilostutti Fort Cochinin anglointialaisia kymmenellä paketilla mozzarella juustoa. Katsokaatte, että juustonne ja salaminne ovat kunnolla pakattuja.

Koska Intialla on monikulttuurisuuden maailmanennätys, elintarvikkeiden vienti edellyttää tuliaisten vastaanottajien ruokailutottumusten tuntemista. Yläkastisille hinduille ei sovi vielä naudanlihaa eikä islaminuskoisille sianlihaa. Alkoholia kannattaa viedä vain ihmisille, jotka ovat ennestään tuttuja.

Makeiset ovat myös tuliainen, joka saa tenavakastiin kuuluvat naapuritkin paikalle. Salmikin ja Sisu pastillien turvin on helppo maalailla toinen toistaan kutkuttavampia tarinoita suomalaisten lasten arjesta. Lelujen ostossa saa käyttää vapaasti mielikuvitusta.

Aikuisille puolestaan käsityöt ja kirjat, erityisesti valokuvalliset teokset Suomesta, ovat paikallaan. Aivan erityisen suositeltavia ovat sellaiset tuliaiset, jotka liittyvät sinun työhösi tai jotka antavat lahjojen saajille mahdollisuuden kurkistaa elämääsi.

Entä mikä on oman Intia-historiani surkein tuliainen? Vein Keralan parasta kalaruokaa valmistavalle ystävälleni, joka sattuu asumaan Cochinin kuuluisalla maustekadulla, paristokäyttöisen pippurimyllyn viisi vuotta sitten. Sen koeajo on yhä tekemättä.

Kahdenkymmenen teelajin kahvila

Kuvitellaan, että olette käynnistäneet aamukävelynne kello seitsemältä Fort Cochinin turistivyöhykkeeltä. Kello kahdeksalta olette jo nauttineet herkullisen Masala Dosan ja teekupillisen Sri Krishna kahvilassa Palace Roadilla. Sen jälkeen patikoin itse tavallisesti Palace Roadin päähän. Mikäli haluan tehdä kunnon lenkin, jatkan juutalaiskaupunkiin. Lyhempi lenkkini johtaa suoraan kuuluisalle Bazar Roadin maustekadulle, jotka pitkin voi palata Fort Cochiniin.

Keralassa pitää juoda paljon, joten on aika jälleen pysähtyä teelle. Tällä kertaa oikea paikka on tietysti herra V.P. Ramasanin kuuluisa teetupa, jonka nimi on osuvasti Coffee House. Löydätte sen Bazar Roadin vasemmalla puolella olevalta sisäpihalta.

Herra Ramasanin paikasta saa noin kahtakymmentä erilaista teesorttia, mutta muistaakseni ei lainkaan kahvia. Teetuvassa vierailee kuulemma noin 60 turistia päivässä. Turisteilla herra Ramasan tarkoittaa ulkomaalaisia Keralan ystäviä.

Coffee House on auki kello seistsemästä aamulla puoli seitsemään illalla.

Ali odottaa jo asiakkaitaan

Ali odottaa jo kovasti teidän saapumistanne hänen kotiseudulleen Fort Cochinin ja Mattancherryn välimaastoon. En voi vielä paljastaa teille Alin kotipaikan nimeä. Se julkistetaan vasta myöhemmin. Löydätte Alin liikkeen ja Neebun kioskin noin 150 metrin päästä Fort Cochinin venesatamasta. Samalla voitte tarkistaa, onko Kiki's Antique Cafe jo toiminnassa.

Ali vuokraa polkupyöriä noin 50 rupian eli 75 sentin päivähintaan, johon sisältyy myös pyörän kumien rajaton pumppaus. Mikäli vuokraatte pyöränne muualta tai olette liikkeellä omalla pyörällänne, Ali veloittaa operaatiosta 10 rupiaa, joka on noin 15 senttiä. Ainakin eräissä helsinkiläisissä pyöräliikkeissä pumppaus maksaa viisi euroa. Laskekaapas nyt itse, paljonko säästätte esimerkiksi viikossa, jos a. vuokraatte pyöränne Alilta, b. vuokraatte pyöränne muulta tai c. jos pyöräilette Suomesta Keralaan.