Mitä Intiaan sopii viedä tuliaisiksi?

Tämä on asia, jota minulta udellaan alwariinsa, jopa googlen kautta.

Kaikki sellaiset tuliaiset ovat hyviä, joihin voi kytkeä tarinaa Suomesta. Tuliaislaukkua pakattessa on muistaa, miten ristiriitainen äärimmäisyyksien suurvalta Intia on niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin. Kanslaisjärjestöjen lapsille tuodaan koulutarvikkeita. Globaaliin keskiluokkaan kuuluville liiketuttaville viedään suomalaisia käsitöitä ja muistoesineitä.

Hapankorput ovat olleet oma suosikkini jo vuosien ajan. Ystäväni tohtori "Knick Knack" Delhistä kutsuu naapurinsa ja ystävänsä kauempaakin jyrsimään niitä kotiinsa. Päälle laitetaan yleisimmin mustaleimaa tai ruotsalaista Präst-juustoa. Keralassa korppujen päälle toivotaan liettualaista naudanliha salamia (sitä saa ostaa virolaisista kaupoista, joita suomalaiset miehittävät) ja virolaista hirvimarkkaraa.

Räätälöidyt tuliaiset ovat aina paikallaan, kun on kyse tutuista: Ystäväni ilostutti Fort Cochinin anglointialaisia kymmenellä paketilla mozzarella juustoa. Katsokaatte, että juustonne ja salaminne ovat kunnolla pakattuja.

Koska Intialla on monikulttuurisuuden maailmanennätys, elintarvikkeiden vienti edellyttää tuliaisten vastaanottajien ruokailutottumusten tuntemista. Yläkastisille hinduille ei sovi vielä naudanlihaa eikä islaminuskoisille sianlihaa. Alkoholia kannattaa viedä vain ihmisille, jotka ovat ennestään tuttuja.

Makeiset ovat myös tuliainen, joka saa tenavakastiin kuuluvat naapuritkin paikalle. Salmikin ja Sisu pastillien turvin on helppo maalailla toinen toistaan kutkuttavampia tarinoita suomalaisten lasten arjesta. Lelujen ostossa saa käyttää vapaasti mielikuvitusta.

Aikuisille puolestaan käsityöt ja kirjat, erityisesti valokuvalliset teokset Suomesta, ovat paikallaan. Aivan erityisen suositeltavia ovat sellaiset tuliaiset, jotka liittyvät sinun työhösi tai jotka antavat lahjojen saajille mahdollisuuden kurkistaa elämääsi.

Entä mikä on oman Intia-historiani surkein tuliainen? Vein Keralan parasta kalaruokaa valmistavalle ystävälleni, joka sattuu asumaan Cochinin kuuluisalla maustekadulla, paristokäyttöisen pippurimyllyn viisi vuotta sitten. Sen koeajo on yhä tekemättä.

Kahdenkymmenen teelajin kahvila

Kuvitellaan, että olette käynnistäneet aamukävelynne kello seitsemältä Fort Cochinin turistivyöhykkeeltä. Kello kahdeksalta olette jo nauttineet herkullisen Masala Dosan ja teekupillisen Sri Krishna kahvilassa Palace Roadilla. Sen jälkeen patikoin itse tavallisesti Palace Roadin päähän. Mikäli haluan tehdä kunnon lenkin, jatkan juutalaiskaupunkiin. Lyhempi lenkkini johtaa suoraan kuuluisalle Bazar Roadin maustekadulle, jotka pitkin voi palata Fort Cochiniin.

Keralassa pitää juoda paljon, joten on aika jälleen pysähtyä teelle. Tällä kertaa oikea paikka on tietysti herra V.P. Ramasanin kuuluisa teetupa, jonka nimi on osuvasti Coffee House. Löydätte sen Bazar Roadin vasemmalla puolella olevalta sisäpihalta.

Herra Ramasanin paikasta saa noin kahtakymmentä erilaista teesorttia, mutta muistaakseni ei lainkaan kahvia. Teetuvassa vierailee kuulemma noin 60 turistia päivässä. Turisteilla herra Ramasan tarkoittaa ulkomaalaisia Keralan ystäviä.

Coffee House on auki kello seistsemästä aamulla puoli seitsemään illalla.

Ali odottaa jo asiakkaitaan

Ali odottaa jo kovasti teidän saapumistanne hänen kotiseudulleen Fort Cochinin ja Mattancherryn välimaastoon. En voi vielä paljastaa teille Alin kotipaikan nimeä. Se julkistetaan vasta myöhemmin. Löydätte Alin liikkeen ja Neebun kioskin noin 150 metrin päästä Fort Cochinin venesatamasta. Samalla voitte tarkistaa, onko Kiki's Antique Cafe jo toiminnassa.

Ali vuokraa polkupyöriä noin 50 rupian eli 75 sentin päivähintaan, johon sisältyy myös pyörän kumien rajaton pumppaus. Mikäli vuokraatte pyöränne muualta tai olette liikkeellä omalla pyörällänne, Ali veloittaa operaatiosta 10 rupiaa, joka on noin 15 senttiä. Ainakin eräissä helsinkiläisissä pyöräliikkeissä pumppaus maksaa viisi euroa. Laskekaapas nyt itse, paljonko säästätte esimerkiksi viikossa, jos a. vuokraatte pyöränne Alilta, b. vuokraatte pyöränne muulta tai c. jos pyöräilette Suomesta Keralaan.

Korvapuusti kotona - dosa maailmalla

Riskimatkat pahoittelee, että unohdimme toivottaa Intian ystäville hyvää kansainvälistä korvapuustipäivää. Jos Riskimatkat kutsuisi ystävänsä korvapuustille Helsingissä valinta olisi sangen helppo. Suuntaisimme Cafe Aquamarineen Uudenmaankadulla (33). Paikan korvapuustit ovat kaikki erikokoisia. Yhteistä niille on vain se, että ne ovat kaikki suuria.

Mikäli taas olisimme Intiassa, valinta olisi päivänselvä: Sri Krishna cafe Palace Roadilla Mattancherryssä. Tilaisin teille kaikille masala dosat, minkä jälkeen muistelisimme yhdessä, miltä suomalaiset korvapuustit maistuvat.

Sri Krishna Cafe avataan kello puoli kahdeksalta, joten mikäli asutte Fort Cochinissa, niin non-heritage aamu kävelyt kannattaa käynnistää noin kello seitsemältä. Tämä tarkoittaa sitä, että ohitatte Kokersin elokuvateatterin noin kello 7.15. Se on paikka, jossa Intian tämän hetken tunnetuin aktivisti, kirjailija Arundhati Roy näki Sound of Musicin 1960-luvun puolivälissä.

Päivän lehdet

Lähden aamukävelylle Fort Cochinista yleensä kello 07.00. Saavun herra Premchandin kioskille kello 07.20. En voi kuvitellakaan ostavani The Hindua ja The New Indian Expressia keneltäkään muulta. Herra Premchand on kiistatta Mattancherryn sympaattisin lehdenmyyjä.

Jos jonain päivä lehdet eivät ole ilmestyneet, herra Premchand ilmoittaa minulle asian kovaäänisesti heti nähdessään minun patikoivan kohti hänen kioskiaan.

Herra Premchand tekee myös omia ehdotuksiaan tyyliin "nyt olisi taas uusin numero tätä tai tuota aikakauslehteä tarjolla".

Luen lehdet Intian parhaassa teetuvassa Sri Krishna Cafessa, josta kerron teille seuraavassa blogissa. Pian saatte nähdä videoita myös muista Mattancherryn ja Fort Cochinin asukkaista.

Mielestäni muuten The Hindu on paljon parempi sanomalehti.

.